Vaihto-oppilaan kuulumisia, part 1

Noin kuukauden odottelun jälkeen sain vihdoin ja viimein tiedon lähtöpäivästäni vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin.

Yllätys oli kohtalaisen suuri, kun sain kuulla lähteväni heti seuraavana aamuna. Jännitti vähäsen, menisikö kaikki hyvin, myöhästyisikö lento ja millainen perhe olisi.

Matkani sujui kohtalaisen hyvin, vain viimeinen lento oli myöhässä joten jouduin odottelemaan Dallasin lentokentallä hieman oletettua pidempään. En ollut saanut unta aikasemmilla lennoilla, mutta valvottuani 29 tuntia yhden vuorokauden sisällä, nukahdin vihdoin ja viimein viimeisellä lennollani parin tunnin ajaksi.

Saavuin Greenvillen lentokentälle noin puoli kaksitoista yöllä, olin lähtenyt Suomesta viittä yli kahdeksan, vaihtanut lentoa Sveitsissä ja lentänyt Dallasin kautta Greenvilleen (South Carolina).

Greenvillen lentokentällä oli isäntä "perheeni" paikalla, eli mies nimeltä Steve Faucette. Steve on ollut tähän asti kovin mukava ja avoin, hänen isänsä on pastori ja hän on kovin uskovainen, hänellä on kuitenkin avoin mieli ja soitettuani jotain levyjä joita minulla on mukanani, hän totesi pitävänsä Thunderstonesta.

Toissapäivänä hän vei minut kirkkoon, jossa suureksi yllätyksekseni oli kovin Kerhismainen tunnelma. Kirkossa oli pingis- ja biljardipöydät seka bändisoittimet. Eilen haimme vaihto- oppilasveljeni Chrisin, joka on Hollannista lentokentältä. Vaikka musiikkimakumme ja mieltymyksemme poikkeavat kovasti Chrisin kanssa, tulemme kohtalaisen hyvin juttuun keskenämme.

Kouluni alkavat maanantaina, jännittää vähäsen, että millainen taso siellä on jne.

Minulle tulee varmasti jossain vaiheessa ikävä kaikkia teitä siellä Kerhiksellä, terveisiä kaikille.

 

                  Otto Soila