Isosen kokemuksia riparista

Oman riparini jälkeen osallistuin isoskoulutukseen. Ensiksi ajattelin käyväni vain koulutuksen. Kuitenkin uusien ystävien ansiosta kiinnostuin hommasta niin paljon, että lähdin mukaan leiri mielessä. Aluksi oli epäröintiä, mutta isosena oleminen alkoi vaikuttaa mielenkiintoiselta. Koulutuksessa keskusteltiin ja annettiin käytännön ohjeita leiriä varten. Viimeisellä kerralla ohjasimme leikkejä. Saimme todistukset ja olimme valmiit. 

Olimme Sammatissa Lohilammen leirikeskuksessa viikon rippileirillä. Sää oli suhteellisen hyvä, muutamana päivänä satoi. Isosena oli jännittävää. En aiemmin ollut joutunut vetämään ryhmää, opin todella jotain. Joskus koulussa olin ohjannut jonkun projektityön työstämistä, mutta se ei ollut oikeastaan mitään. Opin ainakin sosiaalisia taitoja ja tietenkin vetämään ryhmää. Opin ohjaamaan keskustelua ja innostamaan muita käsiteltävään aiheeseen. Tapasin monia uusia ihmisiä ja menetin osan ennakkoluuloisuudestani, joka on periytynyt jostain historiasta. Olen iloinen siitä, että lähdin isoseksi. Sain hyviä kavereita ja näin vanhoissa tutuissa aivan uusia puolia. Oli mukava jakaa omia ajatuksia ja opin ymmärtämään erilaisia persoonia entistä paremmin. Löysin myös uusia piirteitä itsestäni.

Isosen tehtäviä olivat esimerkiksi työryhmien ohjaaminen ja raamiksen vetäminen. Isoset myös järjestivät pieniä näytelmiä ja toiminnallista ohjelmaa kuten pelejä, leikkejä ja kilpailuja. Isoset myös pitivät osan hartauksista ja pitivät huolta siitä, että leiriläiset olivat oikeassa paikassa oikeaan aikaan. 

Vaativinta isosena toimimisessa oli ehdottomasti esillä oleminen. Koko ajan olimme tekemässä jotain ja koko ajan piti olla valmis keskustelemaan sekä neuvomaan. Olin myös tarkka siitä, millaisen kuvan annan itsestäni muille ihmisille. Kaikkien silmien alla oleminen oli melkoisen stressaavaa, mutta muutaman päivän jälkeen olinkin jo tottunut siihen. Jännittäminen oli itse asiassa kaikkein häiritsevin tekijä. Eniten jännitin näytelmissä esiintymistä ja iltahartauden pitämistä sillä eniten pelkään epäonnistumista ja itseni nolaamista. 

Juonsin myös iltaohjelman, mutta livistin leiriolympialaisten selostamisesta. En ole missään muussa niin huono kuin jonkun lajin selittämisessä. Onneksi kaikki sujui hyvin. Menetin usein yöuneni juuri jännittämisen vuoksi, mutta olen hyvä sietämään väsymystä. Siitä ei tullut ongelmaa. Olen myös hyvä sietämään erilaisuutta ja omistan hyvän itsehillinnän. Osasin jopa käyttäytyä. Toivon olleeni hyvä isonen ja etten sijoittuisi aivan "rankinglistan" häntäpäähän.

Omalla riparillani eniten inhosin leiriolympialaisia ja iltaohjelmaa. En muista enää miksi, mutta molemmissa oli suuri mokailun ja epäonnistumisen vaara. Vaara menettää kasvonsa. Isosena ollessa kaikki kuitenkin näyttäytyi aivan eri valossa ja leiriläisillä vaikutti olevan hauskaa. Isostiimi toimi hyvin ja oli hauska tietää mitä omat isoset menivät tekemään silloin kun meillä oli oppitunnit. Kaikki odotukseni täyttyivät ja sain enemmän leiristä irti isosena kuin leiriläisenä. Lennokas huumorintaju kevensi mukavasti päivää ja pienet pettymykset unohtuivat hetkessä. Ulkovessojen ovien puute häiritsi hieman näin aluksi ja keittoruokaa oli aivan liikaa... 

                  Helinä Kuosmanen
                  Isonen Töölön riparilla kesällä 2007